  |
JARKKO & SUSANNA KARHUNEN (Päivitetty 19.8.07) Lähes kolme ja puoli vuosikymmentä kerkesin viettää poikamiehenä ennen kuin kohtalo (ks. Satu Hanhineva) pisti sormensa peliin. Tämä sivu kertoo kaiken niin kuin asiat tapahtuivat, tai niin kuin minä asiat muistan, tai niin kuin ne haluan muistaa. Satu HanhinevaSusannalla ja minulla on yhteinen tuttava nimeltä Satu ja nimestään huolimatta hän on täyttä totta. Minä tutustuin Satuun ensin yhteisessä työpaikassa ja myöhemmin minulta kesken jääneen koulun päättötyön merkeissä. Susanna tunsi Satun yhteisen kantritanssiharrastuksen kautta.EnsitapaaminenSatu tunsi meidät molemmat sinkkuina. Hänen mielestään me ilmeisestikin sopisimme yhteen, joten hän järjesti meille tapaamisen. Itse asiassa Satu yritti "parittaa" meidät jo kevättalvella 2004 pidetyssä Elvis-illassa, mutta se tapaaminen ei onnistunut, koska minä en ollut lainkaan tietoinen siitä, että Satu oli suunnitellut tapaamista, joten olin kerennyt tekemään muita suunnitelmia.Ensitapaaminen tapahtui lopulta 1.5.2004 Oulussa järjestetyssä American Car Show:ssa, jossa molemmat tanssityttöset olivat esiintymässä tanssiseuransa esiintymisryhmän mukana. Minä olin yleisön joukossa se, jota varmasti jännitti kaikista eniten. Esiintymisen jälkeen kiertelimme yhdessä messualuetta rupatellen niitänäitä ja limukkaa nautiskellen. Kierroksen jälkeen vein Susannan kotiin ja taidettiinpa siinä parkkipaikalla puhelinnumerot vaihtaa, ei sen enempää. Ensitapaamisen jälkeenEnsitapaamisen jälkeen lähettelimme toisillemme tekstareita ja sähköposteja tiuhaan tahtiin. Kävimme ulkona syömässä, keräämässä parkkisakkoja ja muuten vain oleskelemassa kotonani ja huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa yhä paremmin. Tällä tavalla kului pari-kolme kuukautta. Kesän aikana tuli tutustuttua myös toistemme perheisiin ja muuhun sukuun.Osoite muuttuuKesällä 2004, muutama kuukausi ensitapaamisen jälkeen, minä ehdotin Susannalle että voisimme muuttaa yhteen. Juttu luisti ja kaikki oli muutenkin hyvin, joten miksi maksaa kahta vuokraa kun käytännössä asuttiin vain toisessa huoneistossa. Muutto tapahtuikin heinäkuussa 2004 minun ollessa kesälomalla.Susannan tavarat eivät kuitenkaan ilman sovittamista ja erillistä varastokoppia mahtuneet kovin hyvin Heikkilänkankaan yksiöön, jossa oli ennestään jo omat tavarani, joten melko pian alettiinkin katselemaan suurempaa asuntoa. Sellaisen löydyttyä Talvikankaalta oli jälleen muutto edessä. Vuosi vierähti Talvikankaalla, kunnes taas oli muuton aika ja osoite vaihtui Metelinkankaalle, jossa vierähti jälleen vuosi. Kaipuu ihmisten ilmoille kävi niin kovaksi, että muutimme talvella 2007 Oulun keskustaan asumaan. Kuinka ollakaan, tuo asunto myytiin vuoden jälkeen altamme, joten asumme nyt Susannan lapsuudenmaisemissa Koskelan kaupunginosassa. Moderniakin modernimpi kihlausHelmikuun 24. päivä vuonna 2005 olin töissä normaaliin tapaan. Susannan kanssa vaihdeltiin sähköposteja puolin ja toisin. Yhtäkkiä Susannan kirjoittamassa sähköpostissa luki "ootkos muute aatellu että milloin mentäs kihloihin?" Mietin hetken miten vastaisiin tuohon, vaihtoehtoja oli mielestäni kaksi. Voisin joko 1) jatkaa keskustelua kihlauspäivästä muina miehinä tai 2) ottaa kysymyksen kosintana ja vastata sen mukaan. Lyhyen sähköpostikeskustelun jälkeen päädyin vaihtoehtoon kaksi, joten vastasin kosintaan myöntävästi.Kihlauksen alkutaivalKihlasormukset ostettiin pienen viiveen jälkeen ja kihlaus pidettiinkin salassa kaikilta siihen asti. Kun sormukset oli pujotettu sormiimme, suuntasimme leivosten kera Susannan äitin ja tämän miesystävän luo. Päätimme mennessä, että emme ota kihlausta puheeksi, vaan odotamme kunnes sormukset huomataan. Huomaamiseen meni aikaa yllättävän kauan, noin 10 minuuttia.Myöhemmin samana päivänä lähdettiin ajamaan Rovaniemelle minun vanhempien luokse samalla suunnitelmalla, että itse ei oteta kihlausta puheeksi. Suunnitelma oli hyvä, mutta istuttuamme keittiön pöydän ääressä puoli tuntia sormet ojossa minä en enää jaksanut odottaa, vaan otin sormukset puheeksi. Kavereille kihlauksesta ilmoitettiin lyhyellä ja ytimekkäällä sähköpostilla. Viidakkorumpu hoitikin loput sukulaisista ja tutuista. Häiden suunnittelua Kihlauksesta asti, tai oikeastaan jo paljon ennen sitä,
olimme puhuneet naimisiin menosta useampaan otteeseen. Vasta Satun (mainitaan sivun yläreunassa) ja Antin häiden aikoihin kevättalvella 2006 alettiin kuitenkin tarkemmin suunnittelemaan
omia häitä.Jonkin aikaa pohdittiin vihkimistä ja hääjuhlaa monelta eri kantilta. Lopulta (maaliskuussa 2006) päädyttiin siihen lopputulokseen, että vihkiminen tullaan suorittamaan Oulun maistraatissa 17.8.2006 klo 13:00. Kun päiväys oli vihdoin lyöty lukkoon ja aikavaraus tehty, alkoi tarkempi suunnittelu niin budjetin kuin muiden järjestelyjen osalta. Huhtikuu 2006 Huhtikuun alussa kierreltiin hääpukukauppoja, leipomoita, koristekauppoja, meikki- ja tukkaliikkeitä yms siihen pisteeseen asti että välillä jo alkoi tuntua että mihin tässä oikein onkaan ryhtynyt. Onneksi pienoinen paine hellitti heti kun jaksoi ajatella, että juhlapäivään on vielä 4 kuukautta aikaa. Hääkahvitilaisuus päätettiin järjestää kahdessa osassa. Lauantaiksi 19. päivä elokuuta kahvi- ja kakkubileisiin kutsuttaisiin omien perheiden jäsenet, eli vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat sekä kummit. Sunnuntaina 20.8. kakkubileisiin pääsisivät lähimmät ystävät. Olisi ollut todella mukava kutsua paikalle koko suku ja kaikki kaverit, mutta koska juhlapaikaksi päätettiin oma pieni koti, tämä oli ainoa vaihtoehto. Vilpittömät pahoittelumme kaikille teille, jotka jäitte ilman kutsua. Kutsukortit saatiin tehtyä ja kuoritettua lopulliseen muotoonsa huhtikuun 22. päivä, jolloin kutsut olivat osoitetarroja myöten valmiit. Seuraavana päivänä hoksattiin vielä omasta mielestämme hauska idea: tilataan kutsukorttien kuoriin postimerkeiksi itse suunniteltu merkki, koskapa posti antaa siihen nykyään mahdollisuuden. Arvatkaa ketkä kaksi henkilöä merkissä komeilevat? Itse haluasin tietää kuinka moni huomasi merkin aiheen. Susanna on jo tässä vaiheessa varannut itselleen ajat häämeikkaukseen ja -kampaukseen, sekä molempien koesuorituksiin. Lisäksi aika on varattu jo kahdelle hääpuvun sovittamiselle. Minä en vielä ole varannut aikaa mihinkään edellämainituista. Hääkakut on jo käytännössä valittu. Leipomosta saatujen viestien mukaan tarkempi suunnittelu ja tilaaminen kannattaa jättää elokuun alkuun. Hieman mietityttää jättää kakkutilaukset vain pari viikkoa ennen vihkimispäivää, mutta katsotaan nyt miten asia hoituu. Sitten olikin aika vetää hetki henkeä ja viettää rauhallinen wappu. Touko- ja kesäkuu 2006 Susanna kävi sovittamassa pukuja ja löysi ja osti jo puvun, jossa hänet vihitään. Minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, missä vaatteissa tulen olemaan hääpäivänä, kun perinteikäs t-paita ja farkut on kuulemma asetettu pannaan. Sen verran kuitenkin on jo päätetty, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen pukuni ostetaan omaksi vuokrauksen sijasta. Susanna löysi ja tilasi itselleen sopivan hääkimpun ja hääkuvaus on varattu. Nyt alkaa melkein jo tuntumaan siltä, että tästä voisi tulla valmistakin jossakin vaiheessa... Heinäkuu 2006 Hääkakun koriste löytyi vaivattomasti leipomovierailulla ja se ostettiin heti talteen. 11. päivä heinäkuuta oli vuorossa Susannan vihkisormuksen osto. Minä tyydyn mielellään kihlasormuksen pitämiseen lisäkaiverruksen kera. Susanna tiesi jo aiempien katselukierroksien perusteella varsin tarkkaan mitä halusi. Tähtäimessa oli Jukka Ailion suunnittelema sormus ja sellainen liikkeestä löytyikin. Kyseessä oli sama liike, josta kihlat aikoinaan ostettiin. Sormus maksettiin ja jätettiin kaiverrettavaksi. Matkalla muille asioille Susanna tokaisi "käydäänkö kattelemassa samalla sulle sitä pukua?" Niipä kiersimme pikaisesti kaksi vaateliikettä, joista jälkimmäisestä löytyikin varsin vaivattomasti (minun helpotukseksi) musta puku, valkoinen paita ja kraka (ahdistus). Tuosta päivästä alkaen omistan elämäni ensimmäisen mustan puvun. Ainoa toinen omistamani puku oli ylioppilaspuku vuodelta 1990. Molemmille oli 20.7. mennessä ostettu jo asusteisiin sopivat kenkäparitkin. 20.7. saimme vihdoinkin leipomon kondiittorin kiinni ja esittelimme hänelle visiomme kakusta. Hän hyväksyi suunnitelman ja samalla jätettiin kakkujen tilaukset sisään. Yksi asia lisää hoidettuna, alkaa jo mieli kevenemään suunnitelmien suhteen. Elokuu 2006 Koska vihkimisemme tulisi tapahtumaan torstaina, olimme molemmat ottaneet töistämme vapaaksi keskiviikon ja sunnuntain välisen ajan juhlien järjestämistä varten. Tämä osoittautui varsin hyväksi ja tarpeelliseksi teoksi. Elokuun aikana hoidettiin avioliiton esteiden tutkinta ja kaikki muut asiat, jotka vielä olivat vailla toteutusta. Uskokaa, että tekemistä vielä riitti. Vihkipäivän aamuAamu alkoi molemmilla yhteisessä kodissamme. Susannan päiväohjelma alkoi huomattavasti aikaisemmin kuin minun, koska hänen piti ennen klo 13:ksi suunniteltua vihkimistä käydä kampaajalla laitattamassa hiukset, meikit ja asuste kuntoon. Maistraattiin toiseksi todistajaksi pyydetty Satu tuli aamulla hakemaan ja viemään morsiamen kauneuskäsittelyyn. Minä hyppäsin samaan kyytiin, koska olimme edellisenä iltana huomanneet aiemmin ostetun, mutta nyt vasta pakkauksesta ulkoistetun kauluspaidan likaiseksi, joten se piti käydä vaihtamassa uuteen liikkeesä. Onneksi kaikki meni sen suhteen hyvin, sain likaisen paidan tilalle uuden ja puhtaan juuri silitetyn paidan.Kun Susanna oli jätetty "hoitoon", minä ja Satu kurvasimmekin morsiamen tietämättä kukkakauppaan, josta olin muutama päivä aikaisemmin käynyt varaamassa 20 vaaleanpunaista ruusua Susannan värimieltymyksen mukaisesti. Kukat asettelin kotona vaasiin odottamaan iltaa, ennen kuin vuorossa oli oma pukeutuminen ja morsiamen hakeminen. Ai niin, ja se vihkiminen. Vihkiminen 17.8.2006, hieman ennen klo 13, Oulun maistraatin
ovesta astelivat sisään Jarkko Karhunen, Susanna Happo ja todistajat Satu & Antti Hanhineva. Astelimme vihkihuoneeseen odottelemaan vihkijää. Odoteltiin, odoteltiin vähän lisää ja sitten
vielä vähän odoteltiin... Sitten minä kyllästyin odottamiseen (noin 13:15) ja painelin käytävälle huhuilemaan vihkijän perään. Kun tämä vihdoin löytyi, seremonia pääsi alkamaan.
"Tahdotko sinä..." - "Tahdon" - "Niin minäkin" - "Kiitos ja näkemiin, nimet tuohon kiitos". Herra ja Rouva Karhunen olivat nyt naimisissa. Huomatkaa
hyvät lukijat, että vihkiseremonia oli oikeasti hieman pidempi kuin mitä tuosta käy ilmi, mutta ei siinä montaa minuuttia mennyt.
Vihkipäivän jäljelle jäävä osuusAstellessamme ulos maistraatista meidät yllätti nurkan takaa tuore anoppi miesystävänsä kanssa. Emme olleet kutsuneet maistraattiin lainkaan sukulaisia, mutta innokkaimmat (ja paikkakunnalla asuvat) eivät malttaneet mieltään. Onnittelujen jälkeen siirryttiin valokuvaamoon ottamaan "viralliset" hääkuvat ja sen jälkeen siirryttiin vielä luonnon helmaan ottamaan lisää kuvia (esim sivun ylänurkassa oleva) todistajaparin kameralla. Kuvia tulikin päivän aikana räpsittyä enemmän kuin vuoden aikana muutoin yhteensä.Kaiken tämän poseeraamisen ja kuvaamisen jälkeen alkoikin jo olla sudennälkä, joten nelikkomme siirtyi Oulun torin reunalla sijaisevaan Matalaan (ravintola) syömään. Oli mukava päästä istumaan ja nauttimaan t-o-d-e-l-l-a herkullisesta ruuasta. Ruokaa ylistettiin koko seurueen toimesta kilpaa ja palvelukin oli sellaista, mihin en ole koskaan aiemmin tai jälkeenpäin törmännyt. Olihan tällä nautinnolla tietenkin rahallinen hintansa, mutta kerran elämässähän niitä häitä vain vietetään. Ruokailun jälkeen siirryimme hautausmaalle. Jätimme kukkia ja tervehdyksen Susannan isälle. Päivän viimeinen ohjelmanumero oli vierailu anoppilassa. Odotusten mukaisesti kahvipöytä oli katettu koreaksi. Kahvittelun jälkeen siirryttiin takapihalle jatkamaan jo hetkeksi unohtunutta valokuvausmyräkkää. "Kato tänne..." - "Tuuppa sinä Jarkko pois pilaamasta kuvaa..." - "Menkääpä nyt te kaks siihen...". Muutama muistikortti myöhemmin alkoi jo ramasemaan siihen malliin, että teki jo todella kovasti mieli kotiin. Vihdoinkin kotona kahdestaan. Ensimmäisenä sain todeta, että hankkimani ruusukimppu vaasissa teki tehtävänsä, yllätti ja ilostutti. Oli aika riisua juhlavaatteet, jonka jälkeen tuore aviopari tietenkin... "Mitähän telkkarista muuten tulee?" - "En tiedä, odota kun katson lehdestä... Katottasko vaikka tätä?". Väsymys vei pian voiton molemmista. Juhlahumua sukulaisten ja kavereiden kanssa Vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat ja kummit saapuivat lauantaina
Rovaniemeltä, Oulusta, Espoosta ja Kempeleestä juhlistamaan tuoretta avioliittoa. Sunnuntaina kutsuvuorossa olivat lähimmät ystävät. Onneksi molempina päivinä paistoi aurinko (taisi
muuten paistaa koko kesän), jolloin voitiin kahvittelun aikana hyödyntää omia ja lainattuja pihakalusteita. Sunnuntain juhlissa oli ohjelmanumerona elävää musiikkia, jota tarjoili
työkaverini kitaran takana ja hänen suloääninen esiintymisparinsa. En ole lainkaan tanssin ystävä, mutta Guns n' Roses - Don't cry:n soidessa livenä (ilman alkuperäistä
esittäjää) vein vaimoni tanssinurmelle "häävalssille". Pois alta Fred ja Ginger!
Ensimmäinen hääpäivä 17.8.2007Hääpäivän aamuna jätin töihin lähtiessä "hämäykseksi" olohuoneen pöydälle Sussun kultaketjun, johon olin hankkinut ja juotattanut kultaisen sydämen. Tämä jo tuntui lämmittävän Sussun mieltä, mutta kun pääsin töistä kotiin otin piilojemmasta varsinaisen päälahjan, eli Kalevalakoruihin kuuluvat korvakorut helmillä. Molemmat lahjat tuntuivat olevan onnistuneita valintoja, olihan niiden hankkimiseen vinkkejä saatukin pitkin vuotta...Etukäteen oli jo sovittu, että hääpäivää vietetään rauhallisissa merkeissä. Töiden jälkeen käytiin kreikkalaisessa ravintolassa syömässä ateria kahdelle, johon kuului erilaisia kasvisruokia dippikastikkeineen alkupalaksi ja neljänlaista lihaa pääruuaksi. Ruoka maistui molemmille ja kreikkalainen ruoka olikin Sussulle entuudestaan täysin vierasta. Pääosan loppuillan viihdykkeistä tarjosikin vuokraamosta haettu DVD, jonka kyytipojaksi ostettiin pari liian suurta karkkipussia. Mielessä oli muitakin ideoita kaupunkikierroksesta yms, mutta kun molemmat viihtyvät kotona turhankin hyvin, niin... |
|