  |
KALASTUSKAUSI 2011 (Päivitetty 14.7.11) Kalastuskausi 2011 käynnistyi 10.6. jolloin vierailin mökillä ensi kertaa
kuluvalle vuodelle. Kuten aiempi viikkokin, oli päivä kuuma (+29) ja aurinkoinen. Erikoisen säväyksen päivän keliin antoi ukkonen, joka iltapäivän aikana jyrisi aurinkoiselta taivaalta ilman vedenpisaraakaan. Sitä se
tämä trooppinen ilmasto ilmeisesti teettää.Päivän aikana käytiin Sussun kanssa 4 erillistä 1,5-2h uistelukierrosta tutuissa mökkimaisemissa. Kalaa tuli, mutta ei mitään, mistä sen suurempaa numeroa kehtaisi nostaa: Yhteensä 9 haukea, joista suurin rikkoi juuri ja juuri kilon rajan 1010g painollaan. Sussu pyydysti hauista yhden, painoltaan 710g. Muutoin saalis oli sitä tavallista puolen kilon haukea, joita en viitsinut edes punnita. Kaikki kalat ottivat vanhaan tuttuun luottovaappuun, jota minulla on vielä kaksi kappaletta jäljellä. Niitä ei ole valmistettu enää muutamaan vuoteen. Kiitti vaan niin maan perkuleesti Rapalan suuntaan. Ihan uutta tällä kalareissulla oli se, että kaikki hauet päästettiin takaisin järveen. Mökkijärven kalakanta ei tästä varmasti pidä, mutta kuoppa huussiin takana, johon kalat olen aiemmin kärrännyt, on nyt täytetty maalla ja uuteen kuoppaan en saanut lupaa enää heitellä kaloja (koska kuoppa täyttyisi yksin niistä kesän aikana). Täytyy koittaa keksiä tähän jokin toimiva ratkaisu kesän edetessä. Mondeon takakonttiin en todellakaan aio haukia alkaa keräämään... ---  Torstai 7.7. oli aurinkoinen ja lämmin päivä.
Saavuimme mökille ajoissa, mutta johtuen muista veneemme käyttäjistä emme päässeet uistelupuuhiin ennen iltakahdeksaa. Olin jo puolisen tuntia liuottanut harmaata Rapalan luottovaappua ilta-auringon valaisemassa järvessä ilman
tulosta, kunnes päätin vaihtaa samanlaiseen, mutta neonkeltaiseen/-oranssiin vaappuun. Tämäntyylisillä vaapuilla en juurikaan ole kalaa järvestä aikaisemmin saanut, joten pieni riski tässä oli. Kuinka ollakkaan, "rohkeuteni"
palkittiin jo n.200m vedon jälkeen, kun iltaani piristi 1710g hauki. Johtuen tämänkesäisistä "jätteenkäsittelyongelmasta" mökillämme, pääsi tämäkin kala takaisin järveen uiskentelemaan.Perjantai 8.7. käynnistyi 7:30 aikoihin uistelukierroksella, jonka saalis jäi varsin laihaksi. Yksi pieni, haueksi juuri ja juuri nimitettävä sintti, nappasi harmaaseen luottovaappuun puolen tunnin uistelun jälkeen, ei siitä sen enempää. Tiesitkö muuten, että 4/2011 voimaan tulleen uudistuneen kalastuslakipykälän mukaan kaikki alamittaiset kalat pitää palauttaa veteen, myös vioittuneet ja jopa kuolleet. Ensikuulemalta tämä on ihan järjettömältä kuulostava laki, mutta löytyy sieltä logiikkaakin: On kuulemma ollut aika yleistä, että alamittaiset kalat "sattumalta" vahingoittuvat ylösnostaessa, jolloin ne vanhan lain mukaan sai viedä kotiin paistinpannuun. Ehkä ne alamittaiset eivät nyt enää "sattumalta" vahingoitu niin useasti. Paljonkos muuten on hauen alamitta? Pitäisi ehkä itsekin selvittää...  Perjantai-iltapäivä toi silmieni eteen myös yhden traagisimmista luonnon
tapahtumista: Istuskelin saaremme keinutuolissa nauttien auringosta ja lintujen piipityksestä. Yksi pikkulintu lähipuusta päätti lähteä lentelemään järven ylle, joka sinänsä on ihan normaalia. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin,
että myös pieni poikaslintu (joka ei ollut vesilintu) päätti lähteä seuraamaan emoaan katastrofaalisin seuraamuksin. Poikanen irtautui puun oksalta ja syöksyi heti aluksi varsin lähelle veden pintaa osumatta
kuitenkaan siihen. Se suuntasi lentonsa järvelle, poispäin rannasta, kunnes se n.15 metrin päässä rannasta päättikin kääntyä takaisin. Valitettavasti tämän linnunpoikasen lentotaidoissa oli vielä paljon toivomisen
varaa ja lintu tipahti veteen jo metrin paluumatkan jälkeen. Poikanen räpytteli siipiään veden pinnalla hetken pyrkien lentoon, kunnes se ei enää jaksanut... Tuuli huuhtoi elottoman linnunpoikasen uimarantaamme 15min myöhemmin,
josta nostin sen ylös ja kuljetin viimeiseen lepopaikkaansa. Jos haluat nähdä kuvan kuolleesta linnunpoikasesta, kts. tästä. Lauantaina
9.7. aamu-uisteluani piristi joutsenperhe, jota en ollutkaan tälle kesälle vielä nähnyt. Kaksi poikasta seurasi vanhempiaan poispäin veneeni moottorin aiheuttamasta hurinasta. Aina yhtä piristävä näky.
Reilun tunnin kestäneen aamu-uistelun aikana kokeilin kolmenlaista vaappua, mutta saalista ei tältä kierrokselta noussut lainkaan.Puolenpäivän auringonpaisteessa siimani päässä oli jälleen aiemmin mainittu neonkeltainen/-oranssi vaappu. Pieni 430g hauki yritti syödä sitä lounaaksi, mutta nälkä mahtoi sille hauelle vielä jäädä, kun palasi veteen irroitettuani koukut. Myöhemmin iltapäivällä samainen vaappu auttoi ylös 920g ja 630g hauet, mutta suuremmat kalat vaan pysyttelivät piilossa minun suureksi harmikseni. Jossakin vaiheessa päivää, joskin eri vaapulla, nostin järvestä myös ihka ensimmäisen uistelemalla saadun ahvenen, joka ei juuri vaappua suurempi ollut. Iltapäiväkolmen aikoihin havaitsin etäältä salaman välähdyksen taivaalla ja päätin, että minä, vene ja pystyssä törröttävä hiilikuituvapa ei ukkosen kanssa ole paras mahdollinen kombinaatio, joten ohjasin veneen laituriin. Hyvä niin, sillä tuota yhtä salamaa seurasi ihan kunnollinen ja komea ukkosmyrsky sateineen, joka pari kertaa jyrähteli ihan päidemme yläpuolella rätisevään tyyliinsä. Ukkosen ja sateen ohitettua meidän pari tuntia myöhemmin, oli taas aika suunnata veneen nokka kohti ulappaa. Tunnin verran kiertelin järveä vaihdellen vaappua siiman nokassa useammin kuin yleensä, mutta saalista vaan ei noussut, ei minkään vertaa. Sunnuntaiaamuna 10.7. nukutti sen verran makeasti, että pääsin veneeseen vasta kahdeksan maissa. Tunteroisen kiertelyn jälkeen lämpimästä ja aurinkoisesta aamusta pääsivät hetkellisesti nauttimaan minun lisäksi vain 350g ja 600g hauenpoikaset. Lähdinpä sitten keittämään sängyssä pötköttävälle vaimolleni aamukahavit.  Tämänkertaisen
mökkireissun kalastuksellinen kohokohta ajoittui sunnuntain puolen päivän tuntumille. Vaappuna minulla oli niin naurettavan näköinen pinkki vaappu kun vain olla voi, mutta niinpä vaan sillä nousi ensin 1310g
hauki ja hieman myöhemmin, kevyen sadekuuron aikana, peräti 3760g kokoinen jänkäkoira. Tämä jälkimmäinen jo kohotti kalastajan mielialaa huomattavasti. Kala oli aika virkeässä kunnossa, joten sitä joutui
väsyttelemään tovin, ennen kuin uskalsi alkaa nostopuuhiin. Pakollisten kuvausten ja yleisen ihailun jälkeen tämäkin hauki sai palata takaisin järveen kasvamaan ensi kertaa varten sen verran, että se pääsee neljän kilon
alarajan omaavalle omalle top-listalleni. Yllätyin hieman siitä, kuinka kivuttomasti (minulle) onnistui tuonkokoisen kalan palauttaminen veteen. Eipä minua juurikaan harmittanut ja itse asiassa
ajattelin jopa, että miksi olenkaan aina nostanut kaikki kalat pysyvästi pois järvestä... Ai niin, se oli se kalakannan hoitopuoli, sillä kalakanta vaatii kasvaakseen sen, että joku nostelee välillä kaloja poiskin
järvestä.Sunnuntai-iltana poistuimme mökiltä. Yhdeksän haukea neljän päivän aikana on vaatimaton saalismäärä aiempiin kokemuksiin verrattuna. Vai onko omat odotukset vaan kasvaneet, kun tietää, millaisia kaloja järvestä vielä löytyy? Katsotaan mitä Ahti suo ensi kerralla. Nythän tätä vapaa-aikaa on ihan turhaksikin asti. --- |
|