  |
KALASTUSKAUSI 2010 (Päivitetty 23.7.10) Lauantaina 22.5. eli vain reilu viikko jäiden lähdön jälkeen, pääsin mökille kastamaan vehkeitä mökkijärven hyiseen veteen. Siis kalavehkeitä. Sääennuste oli luvannut pilvistä, joten ilo oli ylimmillään, kun aurinko paistoikin koko päivän lähes pilvettömältä taivaalta. Siitä on vielä tätä kirjoittaessakin todisteena voimakkaasti punoittavat päänahka, kasvot, niska ja käsivarret. Vaikka lämpötila olikin maltilliset 15 astetta, oli veneessä jo täysi henkinen kesä.  Kala ei kuitenkaan ollut ihan niin hyvällä syönnillä kuin olisin toivonut. Järveä kierrettiin (vaimon kanssa) kolmeen otteeseen 1-2 tuntia kerrallaan, mutta kokonaissaaliiksi jäi kuitenkin yksi ainoa hauki,
allekirjoittaneen koukuttamana: Keskellä järveä olevan madallikon reunaa uistellessa alkoi kelan jarru laulaa sulosäveliä, mutta minkäänlaista rimpuilua ei siiman päässä kuitenkaan tuntunut. Olin jo varma että
uistimeen olikin tarttunut jokin madallikon monista risuista tai juurakoista, joten kelasin vaan nopeasti siimaa sisään. "Puukalikka" nousi pintaan vettä halkomaan jo kaukana veneestä ja vasta noin 10 metriä ennen venettä vaimon tarkat
silmät tunnistivat "puukalikan" selästä evän ja perästä pyrstön. No eipä hauen taisteluinto tuosta yhtään kasvanut loppuakaan kohti, vaan kala nostettiin ilman dramatiikkaa haaviin ja veneen pohjalle. Parin rauhoittavan
kopautuksen jälkeen kalan painoksi punnittiin 1,3kg.Äiti oli aamusella pyytänyt tuomaan mahdolliset saaliit perkattuna kotiin, joten hauen tie vei perkkuupöydälle. Ihmettelin perkauksen yhteydessä kalan pulleaa vatsalaukkua, joten päätin viiltää sen erikseen auki. Osoittautui, että tämä hauki ei ollutkaan mikä tahansa Henri Hauki vaan järven ahnein paskiainen. Sen mahalaukussa oli ennestään 8 (kahdeksan!) särjenpoikasta pituuksiltaan 4-10cm ja vielä se vain olisi halunnut 12-13 senttisen luottovaappuni mahalaukkuunsa. No se jäi nyt vaan yritykseksi, kuten myös ennätyshauen metsästys omalta osaltani. Parin viikon päästä olisi taas aikomus uittaa vehkeitä järvessä. Tiedät kyllä mitä vehkeitä. --- Perjantaina 4.6. saavuimme työkaverin kanssa mökille koittamaan kalaonnea. Kalaonnea oli huomattavasti paremmin kuin edellisvuonna johtuen mahdollisesti siitäkin, että ajankohta oli nyt pari viikkoa myöhempi. Kesäkuun läsnäoloa tosin ei huomannut veneessä istuessa, sillä lämpöasteita oli saman verran kuin (yhdessä) kädessä sormia ja tuuli piiskasi veneilijöitä armottomasti. Perjantai-ilta meni sadekuuroista huolimatta vielä innolla, mutta lauantaiaamun kolmas raekuuro oli viimeinen pisara. Saaliiksi saatiin yhteensä neljä haukea, kaksi molemmille. Vaikkakin vieras sai ensimmäisen kalan, niin isäntä nosti veneeseen kaksi suurinta, painoiltaan "huimat" 0,6 ja 0,8 kiloa... ---  Juhannukseen mennessä haukien ruokahalu oli selvästi parantunut aiemmasta. Juhannusaattona sääkin oli niin loistava, että oli suorastaan nautinto istua veneessä auringon paahdettavana, mutta kohtalainen
tärppäystiheys tietenkin paransi fiilistä entisestään. Saavuimme mökille aamulla ja tavaroiden purkamisen jälkeen lähdimmekin vaimon kanssa vaappuja uittamaan. Kuinka ollakaan, kuten niin monesti aiemminkin,
kerkesin juuri ja juuri virittää siiman sopivalle etäisyydelle ja saada vavan telineeseen kun jarru alkoi laulamaan. No ei siinä muu auttanut kun moottorista veto pois ja kelaushommiin. Alkuvaiheessa ei tuntunut
mitään ihmeellistä, mutta aiempien kokemusten perusteella alkoi tovin kuluttua tuntumaan siltä, että kyseessä ei olekaan ihan pieni kala. Tämä kala nimittäin ui varsin syvällä eikä noussut pintaan kelauksen aikana,
kuten pienemmät (alle 2kg) tapaavat tehdä.Kelaus jatkui ja hauki teki muutaman pyrähdyksen vetäen siimaa kelalta, varsin maltillisesti tosin. Kohta siima osoittikin vavastani jo suoraan alaspäin ja näin kuinka vedestä nousi aika muhevan näköinen hauki. Sussu oli tässä vaiheessa osittain ekstaasissa ja tuuletti suuren kalan nähtyään. Hauki ei tässä vaiheessa juurikaan enää taistellut, vaan sain muutaman yrityksen jälkeen nostokoukun sen suuhun ja kalan veneen pohjalle. Pari rauhoittavaa kopautusta takaraivoon (hauelle) ja viime kesänä hankittu, veneessä helposti mukana kuljetettava digitaalinen vaaka esiin. Hauen painoksi paljastui 3,6kg, jolla ei ihan päästy omalle suurhaukilistalleni, mutta kyllä hymyä tästäkin kalasta riitti omallekin naamalle. Olihan se kuitenkin ensimmäinen kunnollinen hauki tälle kesälle.  Kohta vetäisin taas moottorin käyntiin ja uistelumatka jatkui... mutta ei pitkään. Kohta nimittäin kelan jarru taas lauloi, joten ei muuta kun taas veto pois moottorista ja kelaamaan. Tämä kala tuntui jo todella
pirteältä ja taistelunhaluiselta. Se veti siimaa reippaanlaisesti moneen otteeseen huolimatta siitä, että jarru oli aika tiukalla. No eipä siinä mitään, minä annoin kalan vedellä siimaa ja kelailin aina kalan lepohetkinä
siimaa takaisinpäin. Kun kala lopulta saatiin veneen vierelle, oli pienoinen pettymys huomata minkä kokoinen se oli. Se oli selvästi edellistä lyhyempi. Vasta veneeseennoston jälkeen huomasin, että
tällä yksilöllä oli poikkeuksellisen pullea vatsa. Tämän veden hauet ovat yleensä aika tasapaksuja. Puntari näytti kalan painoksi tasan 2kg, mutta koska äitini halusi tämän kalan lounaaksi,
paljastui perkuupöydällä syy kalan pulleaan vatsaan: Sillä oli omaan kokoonsa nähden varsin kookas, jo puoliksi sulanut ahven vatsassaan. Jälleen kerran jäin ihmettelemään sitä, millainen peto hauki onkaan, kun se ihan
täpötäydellä vatsallakin yritti napata 13cm Rapalan vaappuni välipalaksi. Hauki ei syö pelkästään nälkäänsä, se on ahne.Kun venematka taas jatkui, olikin Sussun vuoro saada kalaa. Sussu oli aiemmin asettanut tavoitteekseen saada yhden kalan, mutta kun tämä hieman alle kilon painoinen hauki nostettiin veneeseen, muuttui ääni kellossa. "Kyllä minä vähän isomman hauen vielä haluaisin" lausui hän. Kyllä se haukikärpänen on näköjään puraissut vaimoakin jossakin välissä. Loppupäivä olikin hiljaisempaa kalasaaliiden suhteen. Itse asiassa en tätä kirjoittaessa edes muista saimmeko juhannusaatolle enempää kalaa, onhan tuosta jo aikaa viisi päivää... Mökkivierailu jäi tällä kertaa juhannusaaton pituikseksi, mutta täyden neljän viikon kesälomani ollessa vielä edessäpäin olen toiveikas ja kärsivällinen. ---
Tiistaina 20.7. ollessani muutenkin Rovaniemellä, kävin viettämässä aurinkopäivän mökillä kalastelleen. Kalan syönti oli suorastaan heikko, sillä kahden parin tunnin uistelurupeaman yhteenlasketuksi saaliiksi jäi ainoastaan yksi hieman alle 1,5kg painoinen jänkäkoira. --- |
|||
