Etusivu Minä & Sussu Minä & työelämä Minä & suklaa Hauenkalastus 2011 2010 2009 2008 2007 2004 2003 Hauki top-lista Numismatiikka Yhteydenotot: etunimeni@karhunen.fi	KALASTUSKAUSI 2008 (Päivitetty 4.8.08) Kalastuskausi pääsi tänäkin vuonna starttaamaan juhannuksena, joka vietettiin tutuissa maistemissa mökkijärvellä. Kesäloman alkuun on vielä neljä viikkoa aikaa, joten tämän pitäisi olla vasta lämmittelyä ennen tositoimia ja varusteiden tarkastusta. Toisin kävi, kuten pian tulet huomaamaan tarinan edetessä. Juhannusaaton aaton iltana, eli pikapuolin perillesaapumisen jälkeen piti jo käydä testaamassa kalavehkeet. Kala ei tuntunut olevan erikoisemmin syönnillä ja päätimmekin kohta jo palata mökille lämmittelemään. Hieman ennen kuin aloin kelaamaan tuttua Rapalan vaappua sisään kala iski kiinni. Olin jo aiemmin todennut ja pohtinut, että kelalla oli siimaa turhan vähän ja tämä kala päätti kunnolla hyödyntää virhettäni: Se veti siiman kelalta loppuun asti, josta johtuen en enää saanut kelattua kalaa lähemmäksi, koska siimasolmukka vain pyöri tyhjää kelalla! Scheisse! Eipä siinä muu auttanut kuin alkaa käsin repimään siimaa venettä kohti. Ajatus tuntui itsestänikin tuhoontuomitulta, mutta parista pakopyrähdyksestä huolimatta sain kun sainkin hauen veneen viereen ja se antautui suosiolla nostokoukkuni kohteeksi. Vaaka osoitti rannalla hauen painoksi peräti 4,1kg joka on erittäin kunnioitettava saalis kyseisessä järvessä, vaikka ei ylläkään edelliskesänä pyydystämäni 5,9kg:n ennätyshauen tasolle. Olin tietenkin haltioissani näin hienosta kalakauden avauksesta, mutta enpä tiennyt mikä kulman takana (tai syvänteen reunalla) minua odottikaan... Juhannusaatto ei kalallisesti ollut millään tavalla merkittävä. Aamusyönnin aikaan, ennen kello kahdeksaa vaappuun tarttui pohjaroskien lisäksi ainoastaan 1,1kg hauki, jolla näytti olevan suuremman hauen hampaanjälkiä kyljissä. Tietenkin jäljet ovat voineet syntyä muullakin tavalla. Koska aamu ei muuta tarjonnut, palasin rantaan mökkeilemään. Kymmenen jälkeen lähdin taas uistelukierrokselle, mutta saaliiksi ei tälläkään kertaa tarttunut muuta kuin kilonen hauki, joka ansaitsee tyylipisteet tavasta, jolla se oli itsensä paketoinut siiman ja vaapun yhteiskääreeseen. Tyyli on vapaa, vaikka olisikin syntynyt haueksi. Iltapäiväuistelun saalis oli päivän köyhin: Yksi puolikiloinen hauenpoikanen, joka oli ensimmäinen järveen palautettu yksilö. Juhannusaatto ei tämän kummempaa tarjonnut kalarintamalla, joten ilta kului nuotiolla makkaran ja virvokkeiden parissa. Juhannuspäivä 21.6.2008 on päivä, joka jää (kalastus)historian kirjoihin minulla ja mahdollisesti koko järvenkin historiassa (uskallan näin väittää vastaväitteiden puuttuessa). Aamu-uistelulla saaliiksi tuli vain sadeveden läpikastelemat vaatteet, mutta se iltapäivä... muistan sen kuin eilisen päivän... niinhän se muuten olikin... noniin, asiaan jo: Kello oli noin neljä iltapäivällä ja ilman lämpötila oli noin 15 astetta, vedessä samaa luokkaa. Olin uistelemassa harvemmin haravoimaani alueella kun toisen vavan vaappu tarttui järven pohjaan, tai siis näin luulin. Kirosanojen saattelemana kelasin toisen vavan siimat sisään ja lähdin moottorilla "pohjaanjäänyttä" vaappua vastaan aikomuksena pelastaa se järven pohjasta. Kelailin siimaa samalla kun yritin pitää veneen suorassa pienessä tuulessa. Kun saavuin "pohjakosketuksen" yläpuolelle sammutin moottorin ja aloin kelaamaan siimaa sisään valmistautuneena joka suuntaan ohjautuvaan vavanheilutteluun jne. Muttamutta, mitä ihmettä? Tämä minun pohjaanjäänyt vaappu lähtikin liikkumaan vastatuuleen järvessä, jossa ei ole virtauksia. Mitvit? Tajusin tietenkin (vasta nyt) että siellä onkin hauki vaapunkoukuissa roikkumassa ja koska tärppi niin muistutti pohjaantarttumista, kyse ei voi olla ihan pienestä kalasta. Kala alkoi vetämään siimaa tehden nyt erimittaisia pyrähdyksiä sekä alaspäin että sivuille. Onneksi siima oli vaihdettu uuteen juhannusaatonaaton kokemusten seurauksena. Siimaa riitti, joten annoin kalan vetää sitä niin paljon kuin se halusi. Aluksi en saanut vedettyä kalaa lainkaan venettä kohti, mutta muutaman pyrähdyksen jälkeen, aina kun hauki pysähtyi, minä kelasin tyhjät pois ja kampesin kalaa lähemmäksi. Jatkoimme tätä vuorotyötä hetken aikaa (max 5 min), kunnes kala varsin pelottavalla tavalla nousi pintaan suoraan alhaaltapäin, eikä jossain 5-10m veneestä takavasemmalle, kuten hauet yleensä. Voi valtava mikä krokotiili!. En yhtään osannut arvioida kalan painoa ja keskityinkin lähinnä siihen, miten saisin tämän jättivonkaleen samaan veneeseen kanssani. Kala oli onneksi jonkin verran väsynyt yhteisistä vuorovedoistamme, joten se ei jaksanut enää pinnalla paria pientä potkaisua suurempaa voimannnäyttöä suorittaa. Kuin tilauksesta (johtuen ainakin vaapun koukkujen tartuntakohdista), hauen suu oli avoinna kuin hammaslääkärin tuolissa ja suorastaan kutsui nostokoukkuani. Mikäpä minä olen tällaisesta kieltäytymään, joten koukku suuhun, ripakka mutta rauhallinen nosto ja kas noin, hauki oli veneen pohjalla. Nyt se piti vielä saada rauhoittumaan ja siinä minua auttoi luotettava käsinveistetty puukalikka, jota tosin sai heilauttaa aika monta kertaa. Hauki ei mahtunut suorana makaamaan veneen pohjalla poikittain, mutta en vieläkään osannut kuin toivoa, että kyseessä olisi ollut ennätyskala, vaikka se näyttikin kyllä valtaisalta kaikkiin aiempiin muistikuviin verrattuna. Järvi raikasi hetken riemunhuudahduksistani samalla kun tähtäsin veneen nokan kaasu pohjassa rantaa kohti mittaus- ja punnitsemistehtäviin, unohtamatta elintärkeää valokuvausrumbaa. Mittausten tulokset yllättivät jopa villeimmät toiveeni: 9,4kg ja 93cm eli aiempi ennätys kasvoi vain 5cm, mutta peräti 3,5kg! Siis lähes kymppikiloinen krokotiili meidän mökkijärvestä! Kuka olisi uskonut? Juhannussunnuntai olikin sitten hyvin tavallinen sadekalastuspäivä, eikä aamukalalta jäänyt saaliiksi kuin märät vaatteet ja yksi hädin tuskin kilonen hauki ja pari keskenkasvuista, jotka tiputin takaisin järveen kasvamaan. Tuon suurhauen pyydystämisen jälkeen oma ajatukseni oli (jo ennen kuin kaverini tuumasi tekstarissa samaa) että "mitä nyt, mitä tästä eteenpäin"? Voiko tästä enää parantaa vaihtamatta kalavesiä suurempiin? Kalavesien vaihtaminen on käytännössä poissuljettu vaihtoehto, joten onko huippu nyt jo saavutettu ja tulevatko kaikki hauet tämän jälkeen olemaan pettymyksiä? Tämä asia selvinnee paremmin kuukauden kuluttua, kun kesälomani alkaa ja pääsen (kelien salliessa) viettämään mökillä enemmän aikaa uistelun ja muun aktiviteetin parissa. 22.7.08 oli jälleen paluun aika mökkijärvelle. Toiveissa oli tietenkin jättihauki, tai edes iso hauki, mutta pahoin joutui pettymään kalastuksen suhteen. Kelit olivat kalastajalle loistavat, aurinko paistoi viikon putkeen välillä kirkkaalta taivaalta ja välillä pilvien seasta, mutta paistoi kuitenkin. Vaikka kalaonni oli suorastaan ala-arvoinen, niin auringonpaiste (jota tänä kesänä ei muuten ole paljon näkynyt) teki mökkivisiitistä kokonaisuudessaan onnistuneen. Saipahan väsättyä kunnollisen perkkuupöydän (ensi kesän saaliille you know...) ja mukavan penkin, jossa aurinkoa voi ihailla kahvikupposen kera. Mökillä oltiin tällä visiitillä 9 päivää ja tuona aikana järvestä nousi uistelemalla ja heittelemällä yhteensä 10 haukea. Kymmenen on lukumääränä sellainen, joka "yleensä" nousee järvestä 1-2 päivän aikana. Lukumäärän pienuuden lisäksi kalat (hauet) olivat niin pieniä, että ei kehtaa edes kaikkia luetella. Kaksi suurinta olivat 1,3kg ja 1,1kg, joka kertoo jo paljon... Positiivisin asia kalastukseen liittyen tällä reissulla oli vaimon kiinnostuminen heittokalastuksesta. Tuntui siltä, että aina kun silmä vältti, niin Sussu oli jo laiturilla virvelin kanssa heilumassa. Sussu saikin laiturilta ja veneestä heittelemällä lähes kiloisen hauen ja lauman ahvenia, joista yksi oli todella suuri. Valitettavasti se jäi punnitsematta ja mittomatta, mutta kuvapa kertoo suuntia. Nyt on kesälomaa jäljellä pari viikkoa, mutta eipä ainakaan mökkijärvelle tule lähdettyä. Paikalliset kala-apajat ovat täysin tuntemattomia, mutta saa nähdä tuleeko niihin tutustuttua. Kalavehkeet ainakin tuli tällä kertaa otettua mökiltä kotiin talveksi.