  |
KALASTUSKAUSI 2007 (Päivitetty 29.7.07) Kalastuskausi 2007 alkoi jälleen kerran suurten odotusten ja toiveiden merkeissä. Kesäloma alkoi juuri ennen juhannusta ja aikomus oli viettää loman alusta ainakin puolitoista viikko mökillä kalastellessa ja oleskellessa. Valitettavasti tänäkin kesänä kävi niin, että kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Juhannuksena aurinko paistoi ja kesä tuntui kesältä, mutta heti maanantaina oli sään puolesta paluu arkeen. Koska aurinkoa ei muutamaan päivään enää näkynyt, päätimme palata Rovaniemeltä Ouluun.  Vaikka kesän kalakausi jäikin varsin lyhyeksi, se oli kuitenkin monella tavalla merkittävä kausi. Yleisesti ottaen huomasin sellaisen ihmeellisyyden, että poissa olivat ne
puolikiloiset ja kiloiset hauet, jotka yleensä näykkivät vaappujani. Yksi tuollainen pikkuhauki taisi koko juhannuksen aikana tarttua koukkuun, muut saaliit olivat vähintäänkin
kohtuullisia.Aloitetaan huipulta: 5,9kg ja 88cm. Siinä uudet ennätyslukemat hauelle ja olen sen vuoksi tähän lyhyeenkin kalastuskauteen tyytyväinen. Kala otti kiinni suurinpiirtein samassa kohdassa missä aiemmatkin ennätyskalat, eli syvänteen reunalla. Kun kala nappasi jo legendastatuksen ansainneeseen Rapalan vaappuun, se veti siimaa heti hyvän matkaa. Koska pidän uistellessa siimaa muutenkin melko paljon ulkona, huolestuin jo hetken siiman loppumisesta kelalta. Onneksi kala kuitenkin rauhottui ennen katastrofia. Kelasin kalaa lähemmäksi venettä. Kala antoi ilman minkäänlaista vastustelua kelata itseään ainakin 40m lähemmäksi venettä ennen kuin se taas kerran suoritti pienen pyrähdyksen. Sen jälkeen kala taas antoi vetää itseään lähemmäksi venettä. Kun siimaa oli ulkona arviolta enää noin 10m kala aloitti taistelun. Se veti siimaa ja uistinta järven pohjaa kohti ja tässä vaiheessa tajusin että kyseessä ei ole mikään pikkuhauki. Se veti siimaa varmaan ainakin 10m ennen kuin sain taas hetken ajan kelattua löysät sisään. Uusi hyökkäys taas hauelta ja tuntui siltä, että venekin alkoi jo seuraamaan haukea, koska jarru oli aika tiukalla. Tätä vuorovetokilpailua jatkoimme pitkän aikaa, varmaan lähemmäs 10 minuuttia ennen kuin ensi kertaa edes näin koko kalan järven pinnalla: Se oli krokotiili! Pikaisen vilauksen jälkeen hauki upposi taas syvyyksiin ja sykkeeni oli tässä vaiheessa lähellä maksimilukemia. Hauki oli selvästi jo vähän väynyt, koska sen sai aina syöksähdyksen jälkeen vetaistua takaisin pinnalle ja jopa ihan veneen viereen. Kala oli kuitenkin sen verran virkeän oloinen, että en halunnut riskeerata sen menettämistä yrittämällä nostoa ennen kuin kala on todella väsynyt. Vetelin kalaa järven pinnalla ja annoin sen tehdä pyrähdyksiään, jotka lyhenivät koko ajan. Lopulta päätin että oli noston aika ja tartuin veneen pohjalla makaavaan koukkuun. Toisessa kädessä virveli, toisessa koukku. En halunnut toistaa 12.7.2003 virhettä (joka vieläkin kirveli mielessäni), joten päätin että en yritä nostoa ennen kuin saan ujutettua koukun joko hauen suuhun tai kiduksiin. En yrittäisikään puhkaista tämän pahiksen nahkaa koukulla. Monta monituista kertaa yritin ujuttaa koukkua hauen suuhun tai kiduksiin pitäen samalla virvelin siimaa sopivan tiukalla toisella kädellä. Aina kun hauki teki pienenkin liikkeen koukun läsnäolon vuoksi, nostin koukun ylös. Olin todella varovainen, koska olin varma, että kyseessä on ennätyskala. Arviolta noin kymmenennellä yrittämällä sain ujutettua koukun hauen suuhun ja nykäisin saman tien. Suureksi riemukseni koukku pysyi suussa ja hauki nousi veneeseen! Ette voi kuvitella sitä riemun tunnetta jonka koin, kun kala oli koukussa veneen reunojen sisäpuolella. Taisinpa muutaman riemunkarjahduksenkin päästää. Nuijalla haukea päähän ja vaappu pois suusta. Hauki oli vaapussani kiinni ainoastaan yhdestä koukun väkäsestä suupielessä, joten jälkikäteenkin ajateltuna olin erittäin tyytyväinen siihen, että maltoin mieleni nostoyritysteni kanssa. Koukku olisi varsin helposti irronnut hauen suupielestä jos siima olisi käynyt löysänä tai olisin nostokoukulla hipaissut vaappua.  Nyt moottori käyntiin ja mökkiä kohti. Sussulle laitoin jo veneestä tekstarin, että nyt kannattaisi tulla laiturille kameran kanssa. Eipä ole meidän laiturilla tainnut kamera
aikaisemmin näin tiheään räpsähtääkään kuin tätä haukea kuvatessa. Puntari osoitti painoksi 5,9kg ja mittatikku mitaksi 88cm.Ennen ja jälkeen ennätyskalan olin saanut muutenkin ihan mukavan kokoisia haukia nostettua järvestä, jossa selvästikin majailee runsaasti näitä kalamaailman petoja. Muut juhannusviikonlopun hauet olivat painoiltaan 1800g, 1800g, 2900g, 3600g ja lopuksi tämä 5900g jättiläinen. Viereisessä kuvassa olevan vaapun muuten hajoitti vain 1800g painoinen hauki, eikä suinkaan tämä jättiläishauki. |
|