  |
KALASTUSKAUSI 2003 (Päivitetty 29.7.07) Kesän 2003 "uusi asia" minulle oli uistelu. Aiemmin olin ajatellut että uistelu olisi tylsää, kun siinä ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua, ohjata venettä ja odottaa josko hauki sattuisi nappaamaan uistimeen. Tuo käsitys muuttui kesän aikana täysin. Heittely tuntuu nyt aika turhalta kalastusmuodolta, ainakin haukia pyydettäessä. Heittelemällä kalasaaliit jäävät niin paljon pienemmiksi kuin uistelemalla. Vielä kesällä 2002 haukiennätykseni oli 1,8 kg. Alkukesästä 2003 sain 2,2 kiloisen ennätyskalan. Sen kauemmas kalastushistoriassa en nyt mene. Uistelemalla sain 20.6.2003 aamulla siihenastisen elämäni suurimman hauen, 3,75-kiloisen rokokoolin. Koska järven hauet yleensäkin syövät särkiä pääruuakseen, ei ole ihme että harmaa Rapala koitui kyseisen kalan kohtaloksi.  En viitsi tähän kirjoittaa tämän enempää siitä yhdestä hauesta, jonka sain kelarikosta huolimatta vedettyä siimaa käsin vetämällä veneen viereen ja pintaan, mutta joka sitten irtosi
vaapusta ja sukelsi järven syvyyksiin. Se olisi rikkonut ennätykseni reilulla marginaalilla......ellei kaverini Jaakko 28.6.03, hauen aamuruokailun aikana, olisi uisteluvierailulla ollessaan nostanut minun haukea järvestä (no okei, ei välttämättä ollut sama). Kala otti kiinni samasta paikasta kuin minullakin, sillä erolla että tällä kertaa välineet eivät pettäneet ja hauki nousi veneeseen: 87cm ja 5,8kg. Eipä ole korviini kantautunut tietoa, että kukaan olisi tuon kokoista haukea tuosta järvestä aiemmin nostanut (ennen vuotta 2007...). Uistelutelineen rakentamisen jälkeen 2-3 kiloisia haukia on noussut järvestä lähes päivittäin. Nyt ne olivat loppuneet! Järvestä loppuivat hauet. Mitään muuta järkevää selitystä en keksinyt sille, että ajalla 7.7. - 9.7.03 järvestä nousi vain yksi kpl yli 2 kilon hauki ja kolme kpl haukia, joita en vaivautunut edes punnitsemaan. Kaiken lisäksi paikalla oli vieras, jolle olin aiemmin kehunut kalasaaliita, niin pitihän se arvata että näin tässä käy...  Ei ne kalat loppuneet olleet! Sinne jäikin vielä muutama (todistettavasti ainakin yksi). Aloitetaanpas alusta: Viikonlopun kalareissu alkoi lupaavasti kun 11.7.03 suosikkirapalaan
tarttui 4kg painanut hauki, uusi ennätys minulle siis. Hauella oli pituutta vain yksi cm vähemmän kuin Jaakon ennätyshauella eli 86cm, mutta painoi kuitenkin 1,8kg vähemmän. Selitys
tälle löytyi hauen suusta: Joku toinen onneton kalastaja oli hävinnyt taistelun kyseisen kalan kanssa, ja hauen suussa (nielun suulla) oli n. 10cm pitkä hopeinen rapala, joka
luonnollisesti oli estänyt kalan normaalin ruokailun ties kuinka kauan. Uistimen kunnosta päätellen sanoisin että uistin on ollut hauen suussa edellisestä kesästä asti. No nyt pääsi
sekin hauki kärsimyksistään lopullisesti.12.7.03 alkoi kuten mikä tahansa muukin suomalainen kesäaamu, ilmassa oli sadetta ja taivas oli harmaa. Järvestä nousi pienempiä haukia, joita en enää jaksanut mittoa tai punnita koska minä etsin rehellisesti vain ennätyskalaa. Sellaisen kohtasinkin, kun veneeseen nousi lyhyen taistelun jälkeen hyvässä lihassa oleva hauki, joka punnituksessa osoittautui 5,2kg painoiseksi, rikkoen näin entisen (eli edellispäiväisen) ennätykseni 1,2kg:lla! Riemu oli katossa, oltiinhan nyt uudella kiloluvulla omissa ennätyksissä. Kalastusta jatkui vielä saman päivän aikana, ja järvestä nousi niitä tavallisia 0,5 - 2kg "hauenpoikasia", joista en enää oikeen jaksanut innostua. Hieman kello viiden jälkeen iltapäivällä katselimme kaverin kanssa laiturilta kun muut mökkiläiset virittivät verkkoja eri puolille järveä ja lähdimme itsekin vavat ojossa järvelle hakemaan uusia ennätyskaloja. Emmepä kovin kauaa kerenneet uistimia liuottaa, kun rapalaani iski kala. Kala nousi pintaan n. 20 metrin päässä veneestä, kuten suuremmat hauet tapaavat tehdä, ja näimme heti että kyseessä on iso kala. Kala riuhtoi ja syöksähteli useasti poispäin ja pohjaa kohti jarrun laulaessa tuttua sävelmää. Tämä oli sitä oikeata kalastusta! Väsytysleikki kesti varmaankin vain muutaman minuutin, vaikka se tuntui pitkältä ajalta. Lopuksi hauki oli veneen vierellä ja näimme kaverin kanssa minkälainen kala oli kyseessä: Ennätyshauki! Vaappu oli hauen suussa poikittain ja kiinni molemmista koukuistaan. Kala vaikutti mielestäni väsyneeltä, koska se ei enää riuhtonut lainkaan, vaan seurasi vapaa sinne mihin kalaa ohjasin (tosin se ei uinut kyljellään). Oli siis veneeseennoston aika, jolloin homma karkasi käsistä. Laskin nostokoukun rauhallisesti veteen hauen leuan alle, siiman taakse (ajatellen yllätyshyökkäystä kalalta) ja nykäisin reippaasti, mutta väärässä käytössä ollut koukkupa ei uponnutkaan kalan lihaan, vaan nosti hauen vain ilmaan, josta seurasi kalan vaistomainen potkaisuliike ja nanosekunnissa fireline-siima oli poikki ja hauki tipotiessään, kuuden euron Rapala Magnum suussaan. Voihan !#@%#!@! Sanat eivät riittäneet kuvailemaan sitä pettymyksen tunnetta. Siellä se hauki varmaan vieläkin uiskentelee. Kaverin kanssa pohdiskelimme jälkeenpäin kalan painoa (koska näimme sen selvästi venee vierellä nostovaiheessa), emmekä oikeen päässeet yhteisymmärrykseen: Kaveri arveli kalan painaneen reilut 6kg kun minä taas kallistuin lukemiin 7-8kg. Totuutta emme liene saa tietoomme koskaan. 23. - 27.7.03 kalan syönti mökkijärvellä oli varsin heikkoa. Ilmeisesti kalat olivat saaneet käsiinsä saman kalakalenterin jota itsekin katselin. Järvellä sai kierrellä tunteja ilman edes kunnollista pohjakosketusta, ja sellainenhan syö tunnetusti miestä. Kotiinlähtöpäivänä hauet ilmeisesti säälivät minua jo niin paljon että uhrasivat yhden 3-kiloisen, jotta veneessä istuskeluni ei olisi ollut aivan hukkaan heitettyä aikaa. Eihän tuollainen hauki oikeestaan miltään tunnu enää, mutta mielummin tuollainenkin kuin pelkästään niitä alle kiloisia, joita tälläkin reissulla kertyi runsaat puolentusinaa.  Veinpä muuten heinäkuun lopulla saamani kahden "suurhauen" päät metsikossa oleviin muurahaispesiin. Suunnitelmani oli että muurahaiset söisivät kalasta lihan ja nahan pois, jättäen
minulle pelkän pääkallon, jonka sitten voisin ripustaa vaikka olohuoneen seinälle (neuvottelut kesken Sussun kanssa). No, kävin katsastamassa miten suunnitelmani eteni ja ihan
aikataulussa oltiin, mutta pari kuukautta myöhemmin joku oli kokenut tarpeelliseksi poistaa hauen päät muurahaiskeoista, joten kaivattua kotikoristetta niistä ei tullutkaan. Ainakaan
minulle.Kalastuskausi oli 28.9.2003 ohi. Menestyksekäs kausi päättyi laihasti, mutta mukava oli päästä kahden kuukauden tauon jälkeen edes hetkeksi veneeseen istumaan. Paljon kauempaa veneessä ei syyssään vuoksi olisi viihtynytkään. Nostin järvestä kaudella 7.6. - 28.9.2003 yhteensä 63 haukea. Yhtään en laskenut takaisin tarkoituksella, muutama karkasi. Koska nälkä kasvoi syödessä, en enää alkukesän jälkeen viitsinyt punnita tai mittoa kaloja, ellei niissä ollut jollakin tavalla jotain erikoista tai poikkeavaa. Painavin punnittu oma kala vuonna 2003: 5,2kg Pisin mitattu oma kala vuonna 2003: 86cm Kauden uutuus, uistelu, oli tullut jäädäkseen. En voi kuvitellakaan että seuraavina kesinä tulisi heitelttyä enää rannalta tai veneestä, ainakaan mökkijärvellä oltaessa. |
|